Mielenosoitus

Bussi jäi lopullisesti jumiin liikenneruuhkaan Ruoholahdenkadulla. "Jopas on paljon ihmisiä tulossa mielenosoitukseen," - ajattelin minä, hyppäsin ulos bussista ja lähdin kävelemään Eduskuntatalon suuntaan.

Matkan varrella soitti Lasu, joka halusi tietää missä helvetissä mä olin ja käski mua käymään kaupassa ostamassa banaaneja.

Pari korttelia Eduskuntatalossa suloinen nuori mies vaaleassa puvussa yritti jakaa mulle papereita, jossa luki että softapatentit on pahuus. "Itsehän olen menossa siihen mielenosoitukseen," - sanoin minä ja jatkoin matkaa. Mies näytti pettyneeltä.

Eduskuntatalon edessä oli noin viisikymmentä tyyppiä, lukuunottamatta turisteja. Kaksi kylttiä törrötti molemmasta reunasta.

"Bananas for the revolution!" - sanoin minä ja ojensin ne Lasulle.
"Hyi helvetti, Vera. Eihän ne ole edes reilun kaupan banaaneja."
"Pitikö niiden olla? Miksi vitussa? Lasu ei kertonut mitään."
"Koska me niinku kannatetaan reilua kauppaa."
"Aaah..."
"Ottakaa joku edes se Chiquita-tarra pois!"

Ideana oli se, että EU:sta ei haluta banaanivaltiota, kuten luin yhdestä kyltistä. Ihmiset heristeli banaaneja kansanedustajille, ja yksi tyyppi ihmetteli lasketaanko tämä seksuaaliseksi ahdisteluksi. Id söpöili yhdelle kansanedustajan avustajalle yhteisen asiamme nimissä, mutta sanoi että entiselle Keskustan pääministerille ei silti antaisi.

Lasu laittoi banaanin hattunsa päälle. Se sopii sille.

Kansanedustajat aina välillä tuli ulos, ja katsoi meitä epävarmasti. Tyypit vei niille paperilappuja. Ajattelin viedä sellaisen Halmeelle, jos se tulisi, mutta sitten muistin olevani ulkomaalainen.