Rauhallinen viikonloppu ja sukulaisongelma

Olen niin stressaantunut sen työasian kanssa, että pidän ns. rauhallisen viikonlopun, jolloin en tee mitään muuta hyödyllistä kuin töitä, eli tähän asti olen vain lukenut viihdyttäviä kirjoja ja ostanut ja syönyt mansikoita. Huomenna ehkä töitä. Suurin osa kavereita on kuitenkin Ropeconissa.

Nyt on uusi päänsäryn aihe: eräs täti on tulossa kylään.

L. on ärsyttävin ihminen, johon kukaan voi ikinä törmätä. No ok, on olemassa myös Osama Bin Laden ja Sierra Leonen joukkomurhaajat, mutta L. on epäilemättä ärsyttävin niistä ihmisistä, joiden perässä ei ole poliiseja eikä minkään maan armeja. L. on myös ikävä kyllä isäni serkku, mikä on meidän mittakaavassamme melko läheinen sukulainen, joten minulla on velvollisuuksia.

Viikko sitten isäni sanoi, että L. käy Helsingissä hetkeksi matkalla Pietariin tai Pietarista ja että hän haluaisi mun puhelinnumeron. Faija, perkele, antoi ymmärtää että (a) L. ei vietä yötä täällä ja (b) L. on yksin. Käskin antamaan mun kotipuhelinnumeron mutta ei kännykkänumeroa, ja toivoin että hän on täällä jonain arkipäivänä jolloin mulla voisi olla paljon työtä tai joku muu hyvä tekosyy.

Tänään sain tietää että hän on Helsingissä koko viikonlopun, ja että hänellä on mies mukana. Vittu. Ensinnäkin mulla on parempaa käyttöä kesäviikonlopulle kuin L.:n seura - itse asiassa jopa Lisp-ohjelmointi tai asunnon siivoaminen on hauskempaa - ja sitten siellä on vielä se mies. Mies on paljon vähemmän ärsyttävä, mutta hänen läsnäolonsa tekee L.:n sietämisestä paljon vaikeampaa. Pystyn vielä kuuntelemaan L.:n loputtomia tarinoita siitä, miten miehellä seisoo huonosti tai ei lainkaan, mutta ei niitä viitsi kuunnella sen miehen läsnäolleessa, joku raja sentään.

Hän aina kertoo jotain kamalia juttuja sukulaisista, mukaanlukien sellaisista jotka ovat paljon läheisempiä mulle kuin hän. Hän kertoo jatkuvasti, miksi hänen veljensä on mulkku (noin 3 tunnin tarina). Hän vaatii saada tietää ketä muita ihmisiä mummoni on kuskinut olleessaan naimisissa vaarini kanssa. Kun vastasin, etten ole seissyt siellä kynttilän kanssa, hän vaati myös tietää, muksi en ole seissyt siellä kynttilän kanssa. Hän aina kertoo, että hänen poikansa vaimot (sekä nykyinen että edellinen) ovat iljettäviä huoria, ja hän varsinkin kertoo tämän mielellään näiden vaimojen lapsille, minkä jälkeen hän ihmettele, miksi lapsenlapset eivät pidä hänestä kovin paljon. Hän kertoi varastaneensa koruja anoppinsa luona, ja hän on yrittänyt repiä valokuviani (siis minun ottamiani sellaisia) mun vanhempien luona, minkä takia olisi varsin toivottavaa olla päästämättä sitä mun kotiin.

Kaiken lisäksi hän pitää minusta, en ymmärrä miksi. Hän on sanonut että olen ainoa ihminen, joka sietää häntä, mikä ei edes pidä paikkaansa mutta mitä on helppoa näytellä silloin kun tyyppi on jatkuvasti 10000 kilometrin päästä. Olen joskus ajatellut että se pitää minusta sen takia, että olen ainoa perheenjäsen joka ei tähän asti ole tehnyt sille fyysistä väkivaltaa, mutta nyt tämäkään ei enää pidä paikkaansa.

Vittu. Nyt neljän viikon päästä on viikonloppu, jolloin joudun koko ajan kuuntelemaan L.:n juttuja ja yrittämään olla päästämättä sitä kotiin. Pitäisi keksiä jotain. Voisin valehdella, että asun Tikkurilassa. Voisin keksiä työmatkan. Voisin teeskennellä meneväni nukkumaan aikaisin ja mennä dokaamaan illalla. Voisin hankkia vatsataudin. Voisin lainata Jeron viikonlopuksi, se aivan varmasti puree L.:aa perseestä. Työpaikka voisi lähettää minua kiireiselle työmatkalle. Mitäs muuta voisi tehdä? Henkirikos olisi luultavasti ylilyönti.

L.:n veli päästi siitä eroon silleen, että löi sitä päähän puujalalla Thanksgiving-illallisella, mutta törkeä pahoinpitely illallistilaisuuksien yhteydessä ei kuulu minun tapoihini.

Neuvoja otetaan vastaan.